Saijonaarasta! Teneriffalta kotiuduttu!

Terve ja heipä hei!

Kommuunikaksikon Teneriffan leiri vuosimallia 2014 on saatu päätökseen ja aika vähän kertailla tapahtumia leiriltä. Reissuun lähti kommuunitoverien lisäksi viimevuoden tapaan Kemin kumiukko Kiiskilän Jani, sekä kehityksenä viime vuoteen myös reissulle järjestettiin mukaan oma hieroja Lari Haapakangas. Tuukan polvi alkoi oireilla parisen viikkoa ennen leirille lähtöä ja hän kävi magneettikuvissa Lahdessa tutkituttamassa polveaan. Magneettilääkärin mukaan ei polvessa suurempaa vikaa ollut, mutta koska kyseinen lääkäri oli ennestään jo tuttu erioiksista lausunnoistaan, päätti Tuukka olla vielä yhteydessä Tulikouraan. Leirin aikana sitten saapui lopullinen tuomio. Polvessa näkyi selvä sisäkierukkavamma, joka vaatii tähystysleikkausta. Näin ollen kultapandamme päätyi leikkuupöydälle jo heti maanantaina, kunhan sunnuntaina palasimme ensin Suomeen. Samalla Tuukalta poistettiin turha ärtynyt limapussi vasemmasta kyynerpäästä. Leikkauksessa kuitenkin ilmeni että vamma polvessa oli odotettua pahempi ja edessä onkin 4vko kepeillä kävely jakso, kun kierukka ankkuroitiin takaisin. Toisaalta parempi näin ettei kierukkaa tarvinnut poistaa. Tuukalla edessä siis lisää kuntoutettavaa, mutta vasta loppukesälle muutenkin suunnitelmissa ollut kauden avaaminen tuskin leikkauksen johdosta siirtyy.

Mutta sitten takaisin leirin kuulumisiin. Leiri alkoi mukavissa tunnelmissa ja kelitkin olivat alkupäivinä vähintäänkin kelvolliset. Puolipilvistä ja aurinkoista, sekä noin 20 asteen lämpötila. Sunnuntaina vähän verryteltiin matkarasitukset pois ja maanantainakin aamupäivästä vielä hikoiltiin kukin missäkin. Iltapäivästä Tuomas tapaili ekat irtipäästöt keihäällä ja Tuukka paukutti kuntopalloa. Tiistaista muodostui Tuomaksella taas ennätysmurskajaispäivä. Aamulla 3-tassut enari parani 920->928 . Illalla paukutettiin koko porukalla kuulanheittoja ja rajusti paukutettiinkin. Pään yli taakse heitossa Tuomaksen ennätys parani 25.07->25.70 pään yli eteen heitossa 18.34->18.70 ja alta eteen 19.70->20.85. Tuukkakin nakkasi SB:n kipeällä polvellaan pytissä 21.50 ja pään yli eteenkin testaillen olkapäätä 13.50. Jani heitti PYT noin 21.30 häviten rammalle Tuukalle, josta hän sai kuulla kunniansa.

Ensimmäinen viikko eteni muuten vielä aika maltillisissa merkeissä. Harjoituksissa maltettiin pitää vielä tehot melko hyvin kurissa ja valmisteltiin kroppaa toisen viikon tehokkaampiin harjoituksiin. Lauantai oli koko porukalla vapaa päivä ja haaveissa oli päästä Teiden huipulle 3,5 kilometriin hurjasta sääennusteesta huolimatta. Aamulla lähdettiin porukalla autolla pilvisessä kelissä kapuamaan kohti huippua, mutta noin 1,5km korkeudessa alkoi sataa lunta taivaan täydeltä. Paikallinen tiepartio käännyttikin meidät takaisin. Eivät uskoneet että suomalaiset osaisivat ajaa lumessa. :D Niin palasimmekin sitten nopean ostoskeskusvisiitin kautta takaisin kämpille vietäämään lepopäivää ja valmistautumaan sunnuntain heittoharjoitukseen jossa Tuomaksen ja Janin oli tarkoitus ensi kertaa heittää tehokkaammin.

Su aamuyöstä kuitenkin Tuomaksen pääsi yllättämään vatsatauti. Klo 5 eteenpäin päivä kuluikin sitten viihtyisän sohvatyynyn päällä vessan lattialla tuskaillen. Siinähän sitten tietysti hieman kärsi myös Tuukan ja Janin yöunet. Vatsatautia oli alueella ilmeisesti muutenkin melko paljon liikkellä, koska Sveitisiläisestä keihäsryhmästä joiden kanssa kaveerasimme paljonkin leirin aikana, 4/7 sairasti myös vatsataudin. Tuomas oli kuitenkin ihan lapanen oksentaen vain kuudesti sveitsiläistytön pitäessä kärkipaikkaa 21 toistolla. Sunnuntaina Tuomaksen valmentajaisä Raimo myös saapui paikalle seuraamaan joukon tekemistä. Tuomakselle tuli siis toinen "lepopäivä" putkeen ja Jani lähti heittopaikalle. Arvatenkin tekeminen oli hieman väsynyttä yöunien jäädessä vajaiksi ja Janikin alkoi tuntea itsensä huonovointiseksi. Seuraava yö menikin Janilla sitten nieleskellessä, sekä valvoessa huonovointisena ja sympatiasta yöllä pelailtiinkin sitten porukalla Hill climb racingiä kännyköillä.

Ma aamusta Tuomas taas oli rivissä mukana, olon ollessa vielä hieman hutera. Illalla paukutettiin taas kuulia mutta aivan ennätyslukemiin ei kyetty. Yli vanhojen kauden parhaitten ja ennätysten kuitenkin. Tuomas siirsi heittoharjoituksena Ti aamuun jolloin kelikin taas oli muuttumassa otollisemmaksi. Aurinkoisessa kelissä oli mukava laittaa keppiä uimaan ja oikeastaan ensimmiset alkuvauhdilliset heitot pystyttiin nyt heittämään leikkauksen jälkeen. Keihäs kaarsi heti varsin tyydyttäviin lukemiin ja heittopaikalta poistui aurinkoinen karvanaama. Tiistaina paikalle saapui myös Ruotsalaisväriä kun 83m mies Gabriel Wallin ilmestyi kentälle. Olivat kuulemma tulleet maanantaina ja perjantaina olisi tarkoitus heittää ekaa kertaa kovempaa.

Iltapäiväst hikoiltiin taas kuka missäkin ja keskiviikkona taas huilattiin. Keskiviikkona sopivasti oli tarjolla myös olympialaisissa huikea suomalaispäivä jota mentiin porukalla seuraamaan paikalliseen suomalaiskuppilaan. Ensin hiihtäjien huikeat suoritukset parisprinteissä ja sitten vielä Venäjää pataan lätkässä. Torstaina Jani asteli taas heittopaikalle ja Tuomas teki valmisteluja perjantaille leirin viimeiseen heittoharjoitukseen. Tuukka huolsi ja muokkasi rikkinäistä kehoaan sekä iltapäivällä myös tarttui keihään varteen. Tuukka heitti SB:n noin 26m olkapään ollessa jo yllättävän hyvässä kuntoutumisvuhdissa. Malttia pitää kuitenkin vielä pitää ja no polvileikkauksen myötä olkapää ehtii nyt kyllä hyvin kuntoutua. Janilla jalat pelasi heittopaikalla varsin mukavasti mutta yläkerrasta kaikki vuosi läpi. Heitoista tuli paineettomia ja metrit eivät miestä oikein tyydyttäneet. Toisaalta nyt on vasta helmikuu eli kesään on vielä hyvin aikaa. Rytmillisesti heitto näytti kuitenkin kehittyneen viime kesästä. Kun malttaa vaan olla hosumatta ylhäältä alkaa metrejä tulla

Perjantaina jännättiin ensin Suomi-Ruotsi lätkäpeliä jonka jälkeen oli tympeä lähteä kentälle ruotsalais keihärin kanssa. :D Kuittailua tuli välittömästi, mutta tietysti hyvässä hengessä.Tuomaksella olis siis edessä maaottelu Wallinin kanssa heittopaikalla ja Janilla kova kyykky testi. Tuukalla mitä kipeillä paikoillaan pystyi. Myös Tuomas joutui taipumaan heittopaikalla ruotsalaiselle metrin verran, tämän heittäessä kuitenkin lähes täysivauhtisia ja Tuomaksen pikkuvauhdista. Takana siis oli toinen varsin hyvä heittoharjoitus ja mikä tärkeintä kaikki paikat ehjänä ja selkä oireettomana. Samaan aikaan salilta kuului hurjia. Kiiskilä siirtyi uudelle sataselle kyykyssä vaikka oli koko päivän valitellut kuinka väsyneeltä paikat tuntuu. Uudeksi ennätykseksi kirjailtiin siis tasan 200kg.

Lauantaiksi oli suunniteltu että lähdetään aamusta ajelemaan saaren eteläpuolelle, tehdään siellä voimaharjoitus ja mennään vesipuisto Siam Parkiin tötöilemään. Lopulta löytyi paikallinen silkkimunasali niinkuin kumiukko paikkaa kutsui, johon pääsimme pumppailemaan. Tuukka päätti huilata tämän päivän ja salille jäivät Tuomas, Jani ja Lari. Tuomaksella oli tarkoitus ottaa kyykkyä hieman testaillen ja kun tuntui hyvältä päätti hän pistää kauden parhaan uusiksi. 180kg lopulta kyykystä nousi, joka on myös isoin paino mitä hän on ilman vyötä nostanut. Keskipakkiin on siis tullut voimistelujen myötä hyvin lisää pitoja. Muuten reeni olikin sitten bodaamista. Jani teki rajuja sarjoja mm penkissä, vinopenkissä, sekä alavino penkissä. Loppuun hanskoja ja kessiä ja leiri oli harjoituksellisesti paketissa.

Vesipuistossa Tuukka oli elementissään. Sekopää sai Janin ja Tuomaksenkin heti huijattua ylittämään omat rajansa parissa neljän laskettavassa mäessä, jonka jälkeen pojat tutkivatkin sitten tarkoin ennen kun menivät mihinkään mäkeen. Lari ja Tuukka kiersi kaikki hurimmatkin mäet kahden nyhverön laskiessa oman tasosiaan mäkiä. :D Kokonaisuutena varsin mukava päivä, mutta valitettavasti puisto ja mäet suljettiin juuri kun olimme menossa kuvaamaan paria laskua. Illalla oli vuorossa kamojen pakkaus ja sunnuntaina sitten aamupalan päälle kamat autoon ja matka kohti kotia. Lento sujui ongelmitta ja kotimaassa törmättiinkin tuttuihin Rovaniemen sm-halleista saapuviin urheilijoihin.

Kokonaisuutena leiri oli varsin onnistunut. Tietysti Tuukalla leiri oli pääosin kuntouttamista, mutta paremmin sekin sujuu lämpimässä. Aikakaan ei tullut pitkäksi kun usein illallisen jälkeen käytiin hieman kävelemässä keskustassa ja kuuntelemassa mainiota live musiikkia. Iso kiitos leirin onnistumisesta kuuluu myös lihashuollosta vastanneelle Larille. Se oli selkeä kehitysaskel aikasempaan, että hieroja oli jatkuvasti käytettävissä. Lähes päivittäin venytettiin ja vatkattiin paikkoja niin että pahempia jumeja ei päässyt syntymään. Aina jos jostain meinasikin kolottaa niin heti pystyttiin reagoimaan. Näinhän se pitäisi olla aina varsinkin etelässä jos se vain olisi mahdollista. Näistä lähtökuopista on Tuomaksen kohdalla varsin hyvä jatkaa heiton työstämistä, kun ominaisuustaso on nyt jo pääosin edellä viime kevättä. Tuukalla edessä on vielä pitkät kuntoutusjaksot, mutta jossain niiden takana odottaa toivottavasti se kuuluisa valo tunnelin päässä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin!
-Kommuuninoloidit Tuomas ja Tuksu