Kommuunin loput pojat eli Tuukka ja Tuomas tyytyivät menemään
Teneriffaan talven ulkomaanleirille, mutta minä suuntasin usean muun
maajoukkueheittäjänkanssa vielä tuhansia kilometrejä etelämmäksi
Etelä-Afrikan Potchefstroomiin tarkoituksena viettää viisi viikkoa
Afrikan auringon alla. Matkaseuranani alusta alkaen olivat tällä
kertaa hieroja Viipe, Kauhavan keisari Kankaanpää ja
Ronssi-Ruuskanen. Johannesburgin lentokentällä tapasimme vielä
muita suomalaisia keihäänheittäjiä ja -valmentajia, jotka
liittyivät mukaan jo kirjavaan joukkoomme ja suuntasimme yhdessä
pikkubussilla kohti Potchefstroomia. Myös viime vuonna olin Sampon
kanssa harjoittelemassa samassa paikassa, joten harjoituspaikat
olivat tuttuja eikä niihin tutustumiseen tarvinnut sen kummemmin
aikaa kuluttaa. ”Ei muuta kuin taitavasti hanaa”, ajattelin
mutta…
Leirin harjoitusten aloittamista
haittasi kuitenkin viikkoa ennen leiriä kipeytynyt vasen polvi.
Polvessa ei ollut mitään varsinaisesti rikki, mutta kipeä se oli
ja leirin pari ensimmäistä viikkoa kuluivatkin suurelta osin polvea
kuntouttaessa ja niissä liikkeissä, mitä pystyin tekemään, oli
tehot pidettävä kurissa. Melkeinpä ainoa liike, missä pystyin
ottamaan kunnolla tehoja miehestä irti oli sotilaspenkkipunnerrus.
Se tuntuikin kulkevan hyvin ja heti toisessa harjoituksessa tuloksena
oli season’s best eli tuttavallisemmin ”äsbee”. Heittämäänkin
pääsin, mutta pelkästään paikaltaan ja kävelyvauhdista. Siinä
koeteltiinkin hermojen kestävyyttä, kun katselin muiden heittävän
kunnon vauhdeilla komeita keihään kaaria ja itse jouduin tekemään
vain ”tylsiä” harjoituksia. Tärkeintä oli kuitenkin saada
polvi kuntoon ja kivuttomaksi ja päästä sitten loppuleirillä
tekemään hyviä harjoituksia turvallisesti.
Vaikka harjoitukset eivät alkuleirillä
olleet tehollisesti kovia, niin tekemistä oli määrällisesti
paljon ja sen tunsin väsymyksenä kropassa. Suunnitelman mukaisesti
kahden viikon leireilyn jälkeen olikin pidempi kevyt jakso
harjoittelussa, jotta lihakset palautuvat ja jaksan harjoitella kovaa
vielä viimeiset pari viikkoa. Tämän kolmannen eli kevyemmän
viikon aikana polvikin alkoi tuntua jo paremmalta ja niissä vähissä
harjoituksissa, mitkä tein, pystyin jo vähän ottamaan tehoja irti
itsestäni. Vetoja pystyin juoksemaan kunnolla ja kuulanheittojakin
pystyin lisäämään harjoitusohjelmaan.
Neljännen viikon alkaessa paloinkin
halusta päästä harjoittelemaan loppuleirin kovaa ja ennen kaikkea
heittämään keihästä jo kunnon keihäänheitoksi kutsuttavalla
tavalla. Muutaman päivän ehdinkin treenaamaan kunnolla, mutta
sitten sain houkuteltua itselleni pienen kurkkukivun ja flunssan,
joiden kanssa taistellessa menikin melkein koko loppuleiri. Joitain
harjoituksia jouduin jättämään väliin, mutta onneksi
pääharjoitukset kuten heittoreenit sain tehtyä kunnolla. Yhdessä
heittoharjoituksessa tehtiin myös KIHUn mittaukset eli tärkeimpänä
keihään lähtönopeuden määrittäminen. Vielä siinä
harjoituksessa en täysillä pystynyt heittämään ja lähtönopeus
olikin melko alhainen, mutta tuloksena siinäkin oli äsbee, jota on
hyvä lähteä parantamaan viimeistään kesällä.
Viidennen ja viimeisen viikon alussa
flunssa vielä veti olon hieman veteläksi, mutta loppuviikkoa kohti
olo alkoi paranemaan. Leirin viimeinen heittoharjoitus oli
suunniteltu torstaille ja siinä olo tuntuikin melko terävältä.
Tarkoituksena ei välttämättä ollut heittää aivan täysivauhtisia
heittoja vielä, mutta koska tuntemus kropassa oli hyvä ja kaiken
lisäksi samaan aikaan heittänyt japanilaisvahvistus viritti pientä
keskinäistä kilpailua niin mikäs siinä sitten. Vaikka takana ei
ollutkaan montaa kovavauhtista heittoa talven ajalta, niin tekniikka
pysyi hyvin mukana kovemmallakin vauhdilla ja lopulta sain myös
päihitettyä japanilaisen heittopituuksien vertailussa.Vaikka KIHUn
edustaja olikin jo lähtenyt kotiin eikä keihään lähtönopeuksia
saatu mitattua, niin se tärkein mittari eli heiton pituus kertoi,
että ihan hyvillä mielin voin lopettaa leirin heitot. Kun vielä
leirin viimeistä edeltävänä päivänä sain polvesta huolimatta
tehtyä hyvät tulokset loikka- ja kuulanheittotesteissä, jäi
leirin kokonaisuus varsinkin loppuleirin osalta selvästi
positiivisen puolelle.
Leiripaikkana Potchefstroom toimi kyllä
mainiosti tänäkin vuonna. Sää oli lämmin ja suurelta osin
aurinkoinen ja harjoituspaikat olivat viimeisen päälle kunnossa.
Tänä vuonna leirin pituus oli siis viisi viikkoa, ja vaikka väliin
mahtui pidempi vapaa jakso harjoittelusta, niin missään vaiheessa
ei ollut tylsää hetkeä ja niin sanottua hotellikuolemaa ei tullut.
Suurimman osan vapaa-ajasta pelasimme korttia majapaikassa ja kalassa
tuli myös käytyä useampaan otteeseen. Saaliskalat olivat hieman
erilaisia kuin Suomessa, ja vaikka kaikkeni yritin, niin kalansaalis
jäi itselläni melko laihaksi. Kalareissuilla sai kuitenkin viettää
aikaa luonnossa ja pääsi hyvin rentoutumaan harjoitusten lomassa.
Jospa sitä itsekin saisi ensi talvena sitten jo vähän isompaakin
saalista, sillä hyvin suurella todennäköisyydellä myös
seuraavaan harjoituskauteen kuuluu harjoitusleiri Afrikan lämmössä.
T:Lassukka
