Hola senioritas
Jälleen on tullut aika kommuunin nuorimman ja melkein komeimman vuoro kirjata mietteitään. Portugalin leiri saatettiin jo päätökseen viime sunnuntaina ja ehtihän tuossa syömään hiukan synttärikakkuakin! Mutta tosiaan poijjat saa kertoa enemmän Portugalin tapahtumista, niin meikäläinen pysyttelee fiilis puolella palaten ehkä hiukan aikaa taaksepäin tullen sieltä kohti kesän haasteita pienenä tarkkailijana.
Olipa kerran päivä kommuunissa tuossa tammikuun loppupuolella, siellä heräili Panda uniltaan ja aloitti päivän normirutiineilla, joihin tietenkin kuuluu kahvinkeitto ja aamupala. Siinä aamukahvia juodessaan Panda mietiskeli ’’Kylläpä on polvi jumisen tuntuinen. No mutta senhän on pakko johtua eilisestä jalkojen voimaharjoituksesta.’’ Siinä sitten Kommuunin oma Kissakarhu sattui kävelemään peilin ohi katsoen siihen. Ihailtuaan hetken sota arpiaan ajatteli hän kuinka onnekas onkaan kun leikattu olkapää kuntoutui mahtavaa tahtia ja kesän suhteen odotuksen näyttivät jo valoisalta! Niin kuin monesti aiemminkin… Eipä mitää polveen puukkoa ja kepeillä kotii. Siihen kun vielä lisättiin pitkään vaivannut vasemmankyynerpään limapussinpoisto, niin paketti kohti kesää alkoi olla valmis. Tietenkään vasenkyynerpää ei suostunut paranemaan kerralla, joten mentiin puukolle uudestaan ja tällä kertaa tultiinkin pois pumppu kädessä joka imi nesteitä pois kyynerpäästä. Eihän siitä ollut kuin viisi kuukautta kun olin kailottanut ettei enää yhtään leikkausta ja kesällä kulkee. Mutta nyt niitä tuli 3 lisää, it happens. Sukulaiset laittoivat jo viestiä että nyt vaikuttaa vaaralliselta ja plaa plaa plaa ne normaalit mietteet. Ei kiinnosta. Sanoin heillekkin, niin kuin kaikille muillekki, että loppuun asti mennään vaikka välillä näyttäisikin kuinka pahalta vain.
Tähän väliin Kiitos Tuomas, Lassi, Sampo, Leo, Teo, Eikka, Perttu, Jani, Jani jnejnejnejne. On se vähän erilaista kun on urheilijat jotka on kokenut samaa vieressä tukemassa.
Mutta joo kesään nähden rupesi vaikuttamaan hiukan heikolta, mutta lääkäri Ilkka Tulikouran toteamus ’’Ennätys löydään tauluun, ei hätää’’, Loppukesästä tosin vasta kisaamaan, mutta parempi se kuin ei koskaan. Pitää vain huolella ottaa jokainen päivä, harjoitus ja metri eteenpäin. Btw, SB reeneissä 41m60cm!
Eiköhän sitä olla itketty jo tarpeeksi kuinka on synkkää ja vammasta. Portugalinleiriin, mistä olette tai ette jo lukeneetkin aiemmissa blogeissa. Leirin lähtökohdat oli kyllä erilaiset kuin yleensä. Normaali järjestys on että kuntoutetaan syksyllä ja hajotetaan paikkoja kevät ja kesä. Mutta nyt päästiin lämpöiseen kuntouttamaan, jossa maisemat ovat ehdottomasti paremmat! Jaarittelua etureisikoneen käytöstä voisi tehdä vuoden, tai siitä miten venäläiset yleensä sen valtaavat, mutta minulla on ollut enemmän aikaa kuin koskaa katsoa mallia vähän muilta kommuunilaisilta. Jotenkin on ehkä ollut mukavaakin keskittyä Tuomaksen ja Lassin tekemiseen. Molemmilla tekeminen on nuossut jotenkin vielä korkeammalle tasolle.
Tuomas jo viimevuonna teki asiat loistavasti minkä nyt metreissä huomasikin. 9m recordiin lisää puhuu puolestaan, mutta jotenkin haastavan selkäleikkauksen jälkeen mies näyttää lyöneen lisää pökköä pesään. Välillä kun tekemistä kattoo ajattelee että tuolta se 85m tuloo. Ellei enemmänkin! Tietenkään ihailua ja innostusta ei toisten tekemisestä saa näyttää vaan pitää todeta.. Paska…… Ei mihinkää…. Heittäisit kovempaa. Mutta ehkä välillä pitää kehuakkin. Tietenkään kaikki reenit ja heitot ei kulje. Hyvät ensimmäiset 1,5viikkoa Portugalia ja Tuomas heittää alkuvauhdin kanssa 58m.. hahahaa kyllä hauskuutti. (Ei ollut reenin pisin).
Sitten Lassiin. Valmentaja vaihtui ja miehen ilme muuttui täysin reeneissä. Ennen kieltäytyvänä hevosenakin tunnettu Lassi on muistuttanut koko talven minun silmään enemmänkin avointa kengurua. Lassin tyyliin tietenkin aina pitää olla pientä vaivaa, mutta silti hiukan jopa pelottaa minne mies voikaan heittää sen päivän osuessa kohdalleen. Heitto on muuttunu, juoksu parempaa kuin koskaan, voimat kehittyy, no pingiksessä oli rajua takapakkia tai sitten muut vaan ottaa kiinni, ainoa uhka on loukkaantumiset. Mutta ei hätää Lassukka osaa ehkäistä. Uskoisin että viime EM-kisojen varamies heittää tänä kesänä Zurichissä. Sanoisin jopa että voitte lyödä rahaa siihen kiinni, mutta viimeksi kun kommuuni antoi vinkkejä vedonlyöntiin, niin kaikki menettivät rahansa.
Poikien kisakauden avauksista ei ole mitään käryä, mutta kunhan loppuleiri sujuu suunnitelman mukaan. Sanoisin että enemmän kuin valmiina ollaan jo aikaisin! Omalla kohdalla en pidä kiirettä, mutta alustava kilpailusuunnitelmat menevät varmastikkin heinä/elokuulle. Mutta hei eihän tässä ole kuin aikaa, vielä ei edes aikuisissa kilpailla. No worries.
ATAA blogi by GoldenTitaniumJuggernautPanda
Jälleen on tullut aika kommuunin nuorimman ja melkein komeimman vuoro kirjata mietteitään. Portugalin leiri saatettiin jo päätökseen viime sunnuntaina ja ehtihän tuossa syömään hiukan synttärikakkuakin! Mutta tosiaan poijjat saa kertoa enemmän Portugalin tapahtumista, niin meikäläinen pysyttelee fiilis puolella palaten ehkä hiukan aikaa taaksepäin tullen sieltä kohti kesän haasteita pienenä tarkkailijana.
Olipa kerran päivä kommuunissa tuossa tammikuun loppupuolella, siellä heräili Panda uniltaan ja aloitti päivän normirutiineilla, joihin tietenkin kuuluu kahvinkeitto ja aamupala. Siinä aamukahvia juodessaan Panda mietiskeli ’’Kylläpä on polvi jumisen tuntuinen. No mutta senhän on pakko johtua eilisestä jalkojen voimaharjoituksesta.’’ Siinä sitten Kommuunin oma Kissakarhu sattui kävelemään peilin ohi katsoen siihen. Ihailtuaan hetken sota arpiaan ajatteli hän kuinka onnekas onkaan kun leikattu olkapää kuntoutui mahtavaa tahtia ja kesän suhteen odotuksen näyttivät jo valoisalta! Niin kuin monesti aiemminkin… Eipä mitää polveen puukkoa ja kepeillä kotii. Siihen kun vielä lisättiin pitkään vaivannut vasemmankyynerpään limapussinpoisto, niin paketti kohti kesää alkoi olla valmis. Tietenkään vasenkyynerpää ei suostunut paranemaan kerralla, joten mentiin puukolle uudestaan ja tällä kertaa tultiinkin pois pumppu kädessä joka imi nesteitä pois kyynerpäästä. Eihän siitä ollut kuin viisi kuukautta kun olin kailottanut ettei enää yhtään leikkausta ja kesällä kulkee. Mutta nyt niitä tuli 3 lisää, it happens. Sukulaiset laittoivat jo viestiä että nyt vaikuttaa vaaralliselta ja plaa plaa plaa ne normaalit mietteet. Ei kiinnosta. Sanoin heillekkin, niin kuin kaikille muillekki, että loppuun asti mennään vaikka välillä näyttäisikin kuinka pahalta vain.
Tähän väliin Kiitos Tuomas, Lassi, Sampo, Leo, Teo, Eikka, Perttu, Jani, Jani jnejnejnejne. On se vähän erilaista kun on urheilijat jotka on kokenut samaa vieressä tukemassa.
Mutta joo kesään nähden rupesi vaikuttamaan hiukan heikolta, mutta lääkäri Ilkka Tulikouran toteamus ’’Ennätys löydään tauluun, ei hätää’’, Loppukesästä tosin vasta kisaamaan, mutta parempi se kuin ei koskaan. Pitää vain huolella ottaa jokainen päivä, harjoitus ja metri eteenpäin. Btw, SB reeneissä 41m60cm!
Eiköhän sitä olla itketty jo tarpeeksi kuinka on synkkää ja vammasta. Portugalinleiriin, mistä olette tai ette jo lukeneetkin aiemmissa blogeissa. Leirin lähtökohdat oli kyllä erilaiset kuin yleensä. Normaali järjestys on että kuntoutetaan syksyllä ja hajotetaan paikkoja kevät ja kesä. Mutta nyt päästiin lämpöiseen kuntouttamaan, jossa maisemat ovat ehdottomasti paremmat! Jaarittelua etureisikoneen käytöstä voisi tehdä vuoden, tai siitä miten venäläiset yleensä sen valtaavat, mutta minulla on ollut enemmän aikaa kuin koskaa katsoa mallia vähän muilta kommuunilaisilta. Jotenkin on ehkä ollut mukavaakin keskittyä Tuomaksen ja Lassin tekemiseen. Molemmilla tekeminen on nuossut jotenkin vielä korkeammalle tasolle.
Tuomas jo viimevuonna teki asiat loistavasti minkä nyt metreissä huomasikin. 9m recordiin lisää puhuu puolestaan, mutta jotenkin haastavan selkäleikkauksen jälkeen mies näyttää lyöneen lisää pökköä pesään. Välillä kun tekemistä kattoo ajattelee että tuolta se 85m tuloo. Ellei enemmänkin! Tietenkään ihailua ja innostusta ei toisten tekemisestä saa näyttää vaan pitää todeta.. Paska…… Ei mihinkää…. Heittäisit kovempaa. Mutta ehkä välillä pitää kehuakkin. Tietenkään kaikki reenit ja heitot ei kulje. Hyvät ensimmäiset 1,5viikkoa Portugalia ja Tuomas heittää alkuvauhdin kanssa 58m.. hahahaa kyllä hauskuutti. (Ei ollut reenin pisin).
Sitten Lassiin. Valmentaja vaihtui ja miehen ilme muuttui täysin reeneissä. Ennen kieltäytyvänä hevosenakin tunnettu Lassi on muistuttanut koko talven minun silmään enemmänkin avointa kengurua. Lassin tyyliin tietenkin aina pitää olla pientä vaivaa, mutta silti hiukan jopa pelottaa minne mies voikaan heittää sen päivän osuessa kohdalleen. Heitto on muuttunu, juoksu parempaa kuin koskaan, voimat kehittyy, no pingiksessä oli rajua takapakkia tai sitten muut vaan ottaa kiinni, ainoa uhka on loukkaantumiset. Mutta ei hätää Lassukka osaa ehkäistä. Uskoisin että viime EM-kisojen varamies heittää tänä kesänä Zurichissä. Sanoisin jopa että voitte lyödä rahaa siihen kiinni, mutta viimeksi kun kommuuni antoi vinkkejä vedonlyöntiin, niin kaikki menettivät rahansa.
Poikien kisakauden avauksista ei ole mitään käryä, mutta kunhan loppuleiri sujuu suunnitelman mukaan. Sanoisin että enemmän kuin valmiina ollaan jo aikaisin! Omalla kohdalla en pidä kiirettä, mutta alustava kilpailusuunnitelmat menevät varmastikkin heinä/elokuulle. Mutta hei eihän tässä ole kuin aikaa, vielä ei edes aikuisissa kilpailla. No worries.
ATAA blogi by GoldenTitaniumJuggernautPanda
Voimii!! Ite en oo puukol joutunu ja siltiki pienetki vammat jaksaa harmittaa... Tänä vuon sit ennätykset loppuvuodest :D hiljaa hyvää tulee ;)
VastaaPoista