Viikko sitten Tuomas ja Lassi haikein mielin hyvästelivät siis ensimmäisen kahden viikon leiriseuralaiset, sekä Adriana hotellin ja siirtyivät viettämään leirin jälkipuoliskoa tutussa ja turvallisessa Alfa mar hotellissa. Tuomaksen valmentaja-isä Raimo saapui myös jo perjantaina seuraamaan poikansa harjoittelua seuraavan 9 päivän ajaksi.
Edessä oli harjoituksellisesti kevyempi jakso. Sunnuntai ja maanantai olikin molemmilla pojilla lepoa ja suunnitelmaksi olikin otettu suunnata Raimolta ryöstettyn vuokra-auton nokka kohti maailman loppua eli Portugalin lounaiskärjessä sijaitsevaa Sagresin kaupunkia. Tämän Ponta de Sagres-niemen kärjestä Henrik Purjehtia lähetti löytöretkeilijöitä 1400-luvulla tutkimusmatkoille Afrikan ja Intian rannikoille. Silloin Sagresia pidettiin vanhan maailman, Euroopan, loppupisteenä ja siitä eli legendoita maailman lopun kaupunkina Euroopassa. Nykyisin Sagresia voi yhä kuulla kutsuttavan lempinimellä End of the World.
Keli oli lähtiessä pilvinen ja luvassa oli leirin ensimmäinen sadepäivä. Menomatkalla suunnittelimme käyvämme hieman ostoksilla, mm. Foot locker kaupassa Portimaossa, joka lopulta löytyi pienehköjen pyörimisien jälkeen. Matkan aikana vettä satoi välillä kaatamalla, mutta se ei seikkailijoita haitannut. Tavoitteeksi oli myös lähtiessä asetettu, että Sagresissa käydään uimassa, oli keli mikä hyvänsä! Iltapäivästä saavuimme päämäärräämme ja kävimme pällistelemässä paikallisia upeita linnoituksia, sen verran mitä ilmaiseksi pääsi ja aloimme etsimään paikallista uimarantaa. Olimme tietoisia, että alueen rannat ovat surffareiden suosiossa ja halusimme vähän nähdä myös näiden aallollaratsastajien taidonnäytteitä. Lopulta päädyimmekin sitten kahtena maksiimaalisen turistin näköisenä Jonnena kymmenien märkäpukuisten surffareiden sekaan polskimaan. Paluumatkaa lähdimme taittamaan nopeinta mahdollista reittiä moottoritietä pitkin, koska kellokin oli jo viisi iltapäivällä. Lassi kartturina löysi varman "oikoreitin" loppumatkasta ja kuten arvata saattaa taas kerran tuli nähtyä vähän lisää Portugalia, tälläkertaa vain noin 30km ylimääräisen lenkin tehneinä... Palattuamme pääjoukko suomen urheiluliiton leiriryhmästä oli myös saapunut jo paikalle ja asttunut majoittumaan. Kämppikseksi bungalow kämppäämme saimme loppujaksolle tutun ja turvallisen veijarin Ville Ruusun. Toisena lepopäivänä käytiin vähän kentän kulmalla katselemassa miten suomesta saapunut porukka harjoitteluaan aloitteli ja vaihdettiin viimeiset kuulumiset kotiutuvien Islantilais-heittäjien kanssa.
Torstaina taas huilailtiin, Lassi kuumeisena ja Tuomas heittoon valmistuen. Perjantaita Tuomas oli odottanut kun kuuta nousevaa viikon takaisen vuoden huonoimman heittoharjoituksen jäljiltä. Aamulla verryttelyssä jalat eivät vielä kovin hääviltä tuntuneet, mutta illalla heittopaikalle asteli vireä turkulainen. Ronssi-Ruuskanen viimeisteli juuri heittojaan komeilla kaarilla, jonka päälle oli mukava alkaa itse laukomaan keppiä taivaalle. Kilpa ja huippu-urheilun tutkimuskeskus suoritti, samalla lähtöparametrimittauksia joten heitoista saataisiin myös vertailupohjaa aiempiin suoritettuihin mittauksiin. Tuomaksen heittovire tuntui taas löytyneen josta kieli jo verrytelyn yhteydessä heitetty uusi paikaltaanheitto ennätys. Harjoitus päättyi kahteen teknisesti todella hyvään suoritukseen, jotka mitoillaan saivat kommuuni nuoren suupielet kääntymään kohti taivasta. Aletaan olla oikeilla jäljillä! Alkuvauhdissa on vielä varaa kiristää ruuvia kunhan heitto vaan saadaan pysymään kasassa. Lassin olo ei vieläkään ollut paras mahdollinen, joten päivä kului lepäillessä, niinkuin vielä lauantaikin.
Lauantaina Tuomaksella oli aamulla keskivartalovoima ja huoltava harjoitus, samalla herätellen illan kovempaan voimaharjoitukseen. Taas salilla nostettiin romua ennätyskiloja, tällä kertaa enemmän kuin koskaan ennen nousi rinnalle vetopukeilta, tanko polven päällä, yhteensä 140 kilua. Tietänee hyvää ensiviikon tositestejä ja lattianostoja ajatellen! Illalla vielä kevyt jalkojen läpikäynti Kukkisella ja Urrilan Matin psyykkaukseen muun ryhmän ohella. Sunnuntaina vihdoin Lassikin alkoi osoittaa tervehtymisen merkkejä ja aamupäivällä käytiin hieman ulkoiluttamassa frisbeetä lähipusikoissa. Tuomas vietti siis lepopäivää ja Lassi lähti nyt vielä iltapäivällä salilla potkimaan karstoja pihalle sairastelujen jäljiltä, jotta huomenna pystyisi jo suorittamaan täysipainoisen harjoituspäivän.
Jos alkavat kommuunin veljet olla viimeistä silausta valmiita keihään kisoihin on sitä todentotta muukin Suomen keihäskatras. Leirillä on jo tähän asti todistettu upeita suorituksia, mikä tärkeintä juurikin heittopaikalla useamman heittäjän toimesta. Kilpailu jäljellä olevista EM-kisapaikoista tuleekin olemaan jälleen kerran ainakin ennakkoasetelmien valossa todella rajua, eikä varmasti vähiten niitä himoitse myöskään kommuuniheittäjät.
Todettakoon vielä, että viikko sitten julkaisemmamme uusin videomme spjutmagasinet on jo viikossa noussut yhdeksi katsotuimmistamme youtube pätkistä, mikäli se siis on jäänyt jollain käsittämättömällä tavalla näkemättä käyhän vilkaisemassa se yllä olevasta linkistä! ;) T:Kommuunistit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti